1.11.2013
Kultuurishokki nr. 3
Jambo! Voisin taas kertoa vähän juttuja tält puolelt jokkee. Tansaaniassa mikään ei tapahdu silloin kun pitää, vaan silloin kunnon sen aika. Ensinnäkin täällä päivä alkaa kl. 6, mutta heille se on 00.00, mikä tarkoittaa esimerkiksi että heille kl. 10 on kl. 4 AM. Ikinä ei kannata kysyä reittiohjeita mihinkään, sillä he selittävät reitin "väärinpäin" katsoen päämäärästä tänne. Voitte siis kuvitella sitä hämmennyksen määrää, joskus joudun ajattelemaan niin paljon että aivoihin sattuu. Tänään ajattelin alkaa sopeutumaan paikalliseen kulttuuriin oikeasti, ja myöhästyin tyytyväisenä töistä puolisen tuntia, eli menin töihin kl. 9.30. Leikkauksen oli määrä alkaa kl. 10, joten kl. 12.45 aloimmekin valmistella potilasta leikkausta varten. Kukaan ei ole koskaan kiukkuinen, sanaa kiire tai stressi ei tunneta, kukaan ei valita vaikka heillä olisi kaikki syy valittaa. Lounaalla käväisin kotona, ja huomasin että meidän terassilla notkuilee nuori poika. Kysyin, että samahani, ecxuse me, why are you on our balcony? - hello, i'm resting here! - öö okay, are you working in the garden? No, just resting! Please let me continue now! Hmm...selevä.
Huomenna meillä on taas teema lauantai. Otamme siis joka viikonloppu 2-3 lasta meille ja keksimme jotain hauskaa. Viime viikon punkkabileet oli menestys, joten taidamme jatkaa samalla linjalla. Samalla lapset saavat päivän verran yksilöllistä huomiota, mikä on näille pikkuisille iso asia. Hauskaa viikonloppua sinne tois puol jokkee!
25.10.2013
Kulttuurishokki nr. 2
Eilen aamupäivällä olin elämäni ensimmäisessä keisarinleikkauksessa. Leikkauksen hoiti suomalainen kirurgi ja terve tyttö syntyi, vaikka olikin hurjan näköistä. iltapäivällä olin mukana vielä kolmessa luonnollisessa synnytyksessä, joten päivän vauvasaldo 3 tyttöä ja poika. Luonnolliset synnytykset tapahtuivat kirjaimellisesti luonnollisesti, ei epiduraalia, kohdunkaulapuudutusa, ilokaasua ei mitään. Ei edes lämmintä pulloa selän taakse lievittämään kipua, kun hanasta tulee vain kylmää vettä, eikä moisesta oltu kuultukaan kun sellaista ehdotin lievittämään supistuksia. Sairaanhoitajaopiskelijat purskahtivat nauruun kun kerroin miten suomessa synnytetään. Eivät meinanneet uskoa kun sanoin että isät ovat yleensä mukana synnytyksessä ja saavat leikata napanuoran. Siinä vaiheessa kun olin käynyt kaikki puudutusmahdollisuudet läpi ja kerroin että monet kuuntelevat musiikkiä vaikka ipodista rentoutuakseen, he luulivat että pelleilen.
Illalla olimme paikallisten opiskelijoiden kanssa pelaamassa lentopalloa, ja oli kivaa tutustua paikallisiin nuoriin.
Herkkähermoisille varoitus, että ei kannata välttämättä lukea tästä eteenpäin.
Nyt on ensimmäiset tansaaniakyyneleet itketty. Olin juuri kylällä kotikäynnillä paikallisen sairaanhoitaja Aidan kanssa. Lähdimme isolla ambulanssimaasturilla matkaan, joka oli sinäänsä jo mielenkiintoinen kokemus. Pienessä savimajassa meitä oli vastassa päivän potilas, ihosyöpää sairastava nuori nainen jolla puolet kasvoista ja päästä oli mädäntyeet. Nainen sairasti albinismiä, joten hän oli afrikkaalainen valkoihoinen. Teimme hänelle haavanhoitoa. En ole ikinä säälinyt ketään niin paljon. Albiinot täällä ovat poppamiesten suosiossa joten heidät tapetaan elleivät he ehdi kuolla ihosyöpään ennen sitä. Tämä ihminen pysäytti minut totaalisesti, ja sai minut tuntemaan niin monta eri tunnetta, että en edes sanoiksi sitä osaa purkaa. Hän ei voi mennä mihinkään, eikä edes olla ulkona paitsi pimeällä jos sitäkään kykenee tekemään. Olen nyt tilannut basibactia suomesta, jot saataisiin haava edes vähän parempaan kuntoon kuin nyt. Huhhuh.
21.10.2013
Kultuurishokki nr. 1
Ilembula on sähkön ja veden puuttesta huolimatta ihana paikka. Olin tänään ensimmäistä päivää sairaalassa ja tapasin potilaan jonka hemoglobiini (Hb) oli 18. Se kertoo aika paljon millaisia tapauksia täällä on. En nyt avarra sairaalan maailmaa tämän enempää, mutta tilastollisesti noin joka neljäs täälläpäin on HIV-positiivinen. Vielä en ole paljoa sairaalassa ehtinyt tehdä. Viikonlopun olen kuitenkin ollut orpokodissa hoitamassa orpoja vauvoja. Nuorin on 3kk ja vanhin 2-vuotta. Tansaanialaiset mamat eivät ilmeisesti leiki muuten vaan lasten kanssa. Tavallisesti vauvat kulkee selässä mukana kapaloituna tehden arjen askareita, joten mikäpä sen viihtyisämpää. Orvot vauvat eivät kuitenkaan saa samaa kohtelua. Orpolan yhdeksän vauvaa saattaa olla monta tuntia yksin leikkihuoneessa sillä aikaa kun "Mamat" esim pesee pyykkiä. Siinä hieman tulee mietittyä, kun suomalainen äiti potee tuskaa jättää vauva pariksi tunniksi hoitoon kauppareissun ajaksi, ja vielä ihmisen kanssa joka leikkii ja loruilee vauvalle koko sen ajan, niin täällä vauva viedään aitaukseen jossa seurana on kahdeksan muuta vauvaa. Se hirveä metakka siitä kenen suomalainen lapsi on lyönyt ketäkin tarhassa tuntuu aika pieneltä siihen verrattuna, kun kaksi vuotias, kolme kuukautinen ja kuusi vuoden vanhaa lapsosta leikkii tai itkee keskenään ilman ketään. Vauvat ovat monena aamuna olleen niskaa myöten pissassa, ja täällä vaipat vaihdetaankin arvioltamme 2-3 kertaa/päivä. Olemme siis auttaneet siellä joka päivä. Vauvat ovat olleen koivn apaattisia, mutta nyt pienimmälläkin on alkanut hymy irtoamaan. Vielä kukaan ei ole sanonut sanaakaan. 7kk vanha ei osaa käänyä. 1v 3kk opetamme kävelemään.
Huomenna lähdemme mufindiin, johon on matkaa n. 30km. Sieltä saa maitoa ja juustoa ja sellaisia luksuselintarvikkeita! Oletan, että suomessa on kylmä ja luntakin ehkä? Tänään kun pesin hiuksia ämpäri kädessä kylmällä vedellä jossa on ameeboja ja muita bakteereja, ajattelin että en enää ikinä valita mistään. All for now! Marille Hämeenaholle vielä tiedoksi, että kestovaipat tuli todella tarpeeseen! Kiitos vielä niistä ja kaikesta muuta avusta koko suvulle ja muille jotka ovat auttaneet, teidän avulla autan nyt ilembulan lapsia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti