"We love you, but God loves you even more"

 Suru saapui Ilembulaan eilen, kun ystävämme Alatupela kuoli pitkän kamppailun jälkeen. Alatupela kuului palliative-care hoidon piiriin, ja kävimme Nurse Aidan kanssa hänen luonaan joka toinen päivä. Hautajaiset pidettiin hänen kotikylässään Iguassa koko kylän voimin. Kirkon jälkeen kävelimme pitkänä saattueena hautuumaalle, ja istuidumme puun juurelle kuuntelemaan hautaansiunausta. Musiikki ja rytmit ovat afrikkalaiseen tapaan iso osa seremoniaa. On ihana taas jälleen kerran huomata kuinka iso perhe tämä kylä on.

    Vas. Nurse Aida, Heli, Alatupelan veli, Äiti, sisko, minä, tädit ja enot.

                               

Kaikki vievät perheelle lahjan, ja äidille viedään tavallisesti kanga, johon on kirjoitettu suruvalittelu. Meidän antamassa kangassa luki kutakuinkin näin: "Tulimpenda ila mungu kampenda zaidi yetu sisi", eli "We love you, but God loves you even more". Olin valokuvannut Alatupelaa pari viikkoa sitten, joten käytiin eilen illalla Helin kanssa makambakossa teettämässä kuvat. Oli ihanaa pystyä antaa jotain erityisen tärkeää perheelle. Eihän ihmisillä täällä ole tavallisesti valokuvia itsestään.

Hautaansiunauksen jälkeen kävelimme peltojen läpi Alatupelan kotiin. Meidät otettiin vastaan kunniavieraina ja pääsimme suremaan muun perheen kanssa taloon sisään. Oli sydäntä särkevää istua pienessä majassa ja nähdä Äidin tuskaista itkua. Siinä pienessä huoneessa oli minun laskujeni mukaan meidän lisäksi 32 ihmistä, eli siskot, veljet, enot ja muut lähisukulaiset. Hautajaisissa oli n. 300 henkeä, eli täällä suree kirjaimellisesti koko kylä. Kaikille tarjottiin lämmin ruoka.

                               

Tässä vaiheessa olisi varmaan myös hyvä mainita, että 17.12 klo 10-14 Kokkolan lähetyssopissa on mahdollista tukea palliative care:in, sekä orpokodin toimintaa ostamalla kahvia ja pullaa. Kaikki tuotot menevät lyhentämättömänä perille.

Ilembulan naurua ja hämmentäviä hetkiä

Olen nyt työskennellyt leikkaussalissa neljä viikkoa, enkä tiedä sopeudunko enää ikinä suomalaiseen sairaalaan. Tietyt asiat ovat täällä niin päin honkia, etten tiedä pitäisikö oikeasti itkeä vai nauraa. Tämän sairaalan hygieniatasosta kertoo se, että leikkaussalissa pörrää kärpäsiä eikä mikään ole kertakäyttöistä, paitsi kanyylit. Spinaalineulat ja intubaatiossa käytettävät nielutuubit pestään käytön jälkeen. Steriilit liinat ovat täällä pesunkestäviä kangasliinoja, joten suomalaisiin olosuhteisiin verrattuna ainoa yhdistävä tekijä on tummanvihreä väri.

Olen kuitenkin saanut nähdä paljon, ja jo nyt paljon enemmän leikkauksia kuin viime harjoitteluni aikana päiväkirurgialla. Täällä ei pahemmin tutkita, vaan leikataan maha auki ja katsellaan mitä tehdään. Gastrokirurgisia ja gynekologisia leikkauksia on lähes päivittäin, joten näen lähes joka päivä sektion, mikä on minun "lemppari"-leikkaus. Se miten täällä vauvaa ja äitiä hoidetaan on niin absurdia näin suomalaisen näkökulmasta, että en taaskaan tiedä onko itkun vai naurun paikka. Viimeisinä kertoina olen itse hakenut lapsen syliin lämmittelemään kun vauva jätetään syntymän jälkeen pyödälle myttyyn. Äidit eivät useinkaan ole erityisen tunteikkaita sektion aikana, eikä heitä huomioida erityisemmin. Kirurgia onnitellaan ensimmäisenä lapsen syntymän jälkeen. Palaan tähän asiaan joskus myöhemmin...

Hämmentävin leikkaussalikokemukseni oli tässä viikko sitten, kun olin katsomassa kohdunpoistoa, eli TAH:ta. Leikkaus oli juuri alkanut kun saavuin saliin. Vahdin tippapulloa ja keskityin anestesiakaavakkeen täyttelyyn, kun suureksi yllätyksekseni mahasta vedettiin ulos vauva! Olin tulkannut leikkaustaulun väärin, mutta oli hieman hämmentävä tilanne. Nauroin niin paljon, että hepulilleni ei tahtonut tulla loppua. 

Päivät täällä ovat niin samanlaisia, että minulla ja Hellulle kaikki tapahtui "eilen". Meillä ei yleensä ole mitään käsitystä viikonpäivistä. Ainoat ajat joista täällä tarvitsee olla tietoinen on ruoka-ajat, kl. 8, 13 ja 18. Tänään olimme savannilla kuljeskelemassa ennen auringonlaskua. Maisemasta tulee lähinnä mieleen leijonakuningas leffa. Koin muuten pienimuotoisen "ahaa"-elämyksen kn Hellu hertoi, että esim "Simba" tarkoittaa swahiliksi leijona. It all makes sense now! 

Eilen pidimme semi-tyttöjenillan meidän rappuulla. Siihen kuului asianmukaiset juotavat ilman syötävää täysikuun valossa. Aijemmin illalla kokkailimme hampurilaisia yhdessä meidän "mamojen" kanssa. Oli kieltämättä hämmentävimmät hampurilaiset ever, mutta maku oli melkein oikea ja se tunne kun saa syödä jotain "normaalia" mihin ei ole lisätty esim. porkkanaa tai inkivääriä vääriin paikkoihin on sanoinkuvaamattoman mahtava. 

Ellu ja Hellu kittää ja kuittaa. 

Ps: Kiitos Julia! 5 metriä harsokangasta ja muuta tarpeellista orpolaan tuli perille. Lähetyksessä kesti 10 päivää. Alle 2kg paketit tulevat nopeammin, kun niitä ei tarvitse tullata.